Nyt voi vihdoin vahvistaa, että seuraava näyttelyni on Helsingissä Cafe Aallossa 3.5.-4.6.2018. Eli, siis aivan kohta!

Yllä oleva ottamani kuva ei liity siihen mitenkään, mutta sopii juhlistamaan tätä hienoa asiaa. Kuva on puhdas vahingonlaukaus ja se tapahtui Kemijärvellä viikko sitten Arctic Lapland Rallyssä. Käytiin velipoikien kans pari päivää rentoutumassa nuotion äärellä ja nauttimassa mahtavasta rallitunnelmasta.

Niin, siitä näyttelystä jotain. Sinne tulee kokonaan uusia koruja ja osa niistä on vielä tekemättä, mutta eipä hättää, kyllä ne sinne valmistuu. Korut tulee olemaan enemmän taidekorumaisia ja jotain uusia kokeiluja, niin materiaalin, kuin muotoilunkin saralla. En paljasta vielä sen enempää, mutta kannattaa käydä katsomassa sitten näyttelyssä.

Tulee kiireinen kevät, kun samalla suunnittelen omaa yritystä. Pääasiassa on kuitenkin saada jo suunnittelemani näyttelykorut valmiiksi hyvissä ajoin. Niin, olen luonnostellut jo korut lähes valmiiksi, mutta en aloittanut niitä, koska hain Kulttuurirahaston apurahaa ja siihen ei saa aloittaa ennen kuin päätös tulee. Päätös tuli perjantaina, vai oliko se torstaina, ja siinä sanottiin, ettei minulle myönnetä apurahaa. Se nyt oli odotettavissakin oleva päätös. Hakijoita oli 8900 ja 1100 sai apurahaa. Onpahan nyt kuitenkin tullut haettua, niin tietää jatkossa vähän paremmin, että mitä pitää hakemukseen laittaa. Toisaalta, tämän näyttelyn omat kustannukset on kohtuulliset ja nyt ei tarvii olla tilivelvollinen muille, kuin itselle, niin ja tietysti kahvilalle ja katselijoille. Uskon, että sijoitus kannattaa ja tuottaa tulevaisuudessa jotain hyvää.

Toivon, että tuo paikka on sellainen, että korut pääsee mahdollisimman monen nähtäville. Ne tulee seinälle kehyksiin ja niitä olen miettinyt kovasti, että minkälaisia ne pitäisi olla. Tein perjantaina ekan prototyypin ja siitä se sitten lähtee. Pitää luottaa vain itseensä, että kyllä ne hoituu. Muistan viime näyttelystä, että vaikka korut olikin valmiina hyvissä ajoin, niin esillepano tuotti aikamoista tuskaa. Pakko on paras motivaattori ja onhan ne nämäkin kehykset vain tehtävä, joten tuumasta toimeen vain.

Tavoite näyttelylle on tuoda suuremmalle joukolle työni nähtäväksi. Toivon, että se poikisi taas jotain tulevaisuuteen. Mitä se on, niin se on vain arvailua, mutta jotain hienoa, toivottavasti. Mennään askel kerrallaan ja seuraavaksi ehkä ulkomaille... Haaveilla ainakin pitää ja hoidetaan tämä nyt kunnialla.