Reilu kolme vuotta siitä on, kun näin mielenkiintoisen jutun Kalevan sivuilla korualan artesaanin koulutuksesta Oulussa. Muistan tilanteen edelleen selvästi. Se juttu jotenkin kolahti ja samalta istumalta riensin nettiin tutkimaan asiaa tarkemmin. No, piru vie, haku syksyn koulutukseen oli jo päättynyt pari viikkoa aiemmin. On siinäkin ajankohta mainostaa koulutusta, koska sitähän nämä jutut ovat. Opo vastasi, että kyseleppä elokuussa peruutupaikkoja ja minähän kysyin. Kävin haastattelussa ja pääsin sisään kolme viikkoa muiden jälkeen.

Opiskeluaika meni valtavan nopeasti ja sama on käynyt nyt vuosi valmistumisen jälkeenkin. No, viime talvi meni jatko-opiskelujen merkeissä, mutta lopullinen päätoiminen työllistyminen tällä alalla odottaa itseään. Kuukaudet vain kuluu ja välilä tuntuu, ettei mitään tapahdu. Silti taustalla tapahtuu koko ajan valtavan paljon asioita ja aika on kortilla. Mutta mihin se aika kuluu?

Osuuskuntatyöskentely vie ajasta oman osansa ja kun myymälä alkoi, niin vielä enemmän, mutta on siellä ollut hauskaa olla myymässä omia ja toisten tuotteita. Se on opettanut paljon. Itse en ole oikein myyntiorientoitunut ihminen, mutta se on silti erittäin tärkeää hallita. Olen vähän niinkuin stereotyyppinen käsityöläinen: Teen mielelläni, kunhan joku muu myisi tuotteeni. Itseä ja omia tuotteita on vaikea kehua ja niin eespäin.

Oma liiketoimintasuunnitelma on periaatteessa valmiina, kunhan ryhtyisi vain yrittäjäksi. Niin, kuulosta yksinkertaiselta, mutta ei ole sitä. Käsityöläisen on mietittävä todella montaa asiaa ja niitä vielä monelta kantilta, ennenkuin voisi kuvitella pärjäävänsä. Olen minäkin tehnyt laskelmia ja miettinyt vaihtoehtoja, mutta ehkä se vaatii vain sen lopullisen rohkaisun hypätä tuntemattomaan. Aion nyt jäädä osuuskunnassa pienempään rooliin ja jatkossa keskittyä oman yrityksen kehittämiseen. Pakko se vain on priorisoida asioita ja jotenkin näen, että omassa yrityksessä on helpompi tehdä asioita ja varsinkin päättää asioista. 

Vielä ois mietittävänä, että missä myyn, missä valmistan, mitä teetän alihankintana, jne. Toivottavasti näihin löytyy vastauksia lähikuukausina, ainakin teen töitä sen eteen ja niistä sitten myöhemmin lisää...

Yksi on ainakin varma ja se on se, että ajan itseäni koko ajan tiukoille ja tiukkoihin paikkoihin. Ehkä siinä piilee vastaus siihen, että olen saanut paljon jo aikaiseksi ja mielenkiintoisia juttuja on tapahtunut lyhyellä urallani. Pakko on paras motivaattori, vai miten se meni...?

Sain päähäni, että haluan seuraavan näyttelyn Helsinkiin. Tai tämä on ollut jo pidempään ajatuksena, mutta nyt se realisoitui. Pidän siis näyttelyn toukokuussa Helsingissä. Julkistan paikan ja tarkemmat ajankohdat myöhemmin, kun saan virallisen sopimuksen nähtäväksi. Periaatteessa asia on jo sovittu. Paikka on todella hyvällä ja keskeisellä paikalla. On siis aika astua isolle kirkolle suurempien massojen nähtäväksi.

Näyttelyyn tulee kokonaan uudet korut/korusarjat. Jatkan tutkintona tehtyä art deco-teemaa ja teen juhlakoruja art deco-hengessä. Korut tulee olemaan ehkä hieman erilaisia ja materiaaleissakin tulee jotain uutta. Koruja voisi luonnehtia enemmänkin taidekoruiksi, ehkä... Ei kuitenkaan ihan perinteistä, toivottavasti ja osahan on vielä piirtämättäkin. Silloin tutkintoa tehdessäni, jäi minulle paljon ideoita ja ajatuksia, joita on nyt pakko päästä toteuttamaan ja siksi teen tämän näyttelyn. Kuvassa yksi tutkinnon luonnoksista, josta lähden kehittelemään jotain, jotain sinistä...;)

Olen hakemassa eka kertaa apurahaa näyttelyyn. Sekin työllistää aika paljon. Sinne pitää olla todistuksia ja kaikkea muutakin materiaalia valtavasti. Lausuntojakin pitää pyytää, koska olen vielä tuntematon tekijä.

Niin, tuntematon tekijä. Tunnistan itseni myös siitä käsityöläisten ja taitelijoiden välimaastosta, ettei osaa päättää kumpi on. Ja tarviiko päättääkkään? Itse ajattelen, että ne tukee toisiaan. Haluan ansaita tuloni koruja tekemällä ja siihen on ratkaisuna sarjatyö. Kuitenkin luova puoleni haluaa välillä revitellä ja sitä varten haluan jatkaa näyttelyiden pitämistä. Eikä noiden pidäkkään sulkea toisiaan pois, vaan mielestäni niitä voi tehdä rinnakkain, mikä on aivan loistavaa käsityöläisyydessä. Jos näyttelyillä tulee tunnetummaksi, niin ei sillä varmaan haittaa ole toisella puolellakaan ja päinvastoin. Tavoite tällä näyttelyllä voisi olla, etten enää ole se tuntematon tekijä. Kova tavoite, mutta olen jo oppinut, että PITÄÄ USKALTAA AJATELLA ISOSTI! Ja haaveilla...