CAM00031.jpg

Tästä se matka alkaa tai oikeastaan alkoi jo elokuun lopulla. Pääsin opiskelemaan korualan artesaaniksi vielä tällä iällä. (40->). Tänne kirjoittelen tuntoja muuntautumisesta autoilijasta koruntekijäksi. 

Käsillä tekeminen ei ole minulle uutta, mutta tämänlainen on aika vierasta. Kynäruiskulla on tullut maalailtua, varsinkin vuosia aiemmin. Jonkun verran tein jopa yrityksen kautta tilaustöitäkin. Piirreltyäkin on tullut lyijykynätöitä.

Vuodet on vierinyt ja "taiteilu" jäänyt vähemmälle näinä ruuhkavuosina. Autoilijan arjessa tuli mitta täyteen ja oli aika etsiä elämään uutta juttua. Alkusysäyksen sain, kun kaveri pyysi piirtämään tytöistään taulun valmistujaislahjaksi. Oli mukava pitkästä aikaa tarttua kyniin. Taulu onnistui hyvin ja kipinä syttyi uudelleen.(Yllä oleva kuva liittyy aiheeseen) Samaan aikaan oli lehdessä mielenkiintoinen juttu korualan koulutuksesta. 

Harmikseni hakuaika oli umpeutunut, mutta pääsin, kuin pääsinkin elokuussa peruutuspaikalle haluamaani kouluun. Aloitin kolmisen viikkoa muiden jälkeen, mutta päivää pidentämällä sain muut kiinni tehtävissä. 

Alussa oli viila ja saha... Niin, sahaamista ja viilaamista ja sahaamista ja viilaamista... No, on nekin ihan ok. Mahtava tehdä käsillä jotain, joka etäisesti muistuttaa jotain. Luonnostelu on ollut myös huippua, vaikka luomisen tuskaa on välillä ollutkin. Välillä on jotain saatu paperillekkin ja se on siistii. 

Nyt eletään marraskuuta ja olemme jo tehneet jotain valmistakin. Korusuunnittelu on alkanut toden teolla. Parin viikon sisällä pitäis olla useita koruja valmiina. Ei tietenkään täysin valmiina, mutta ainakin vahamallit suuniteltuna ja tehtynä. 

Blogiin laittelen ajatuksia ja kuvatuksia tekemistäni jutuista. Tervetuloa mukaan metamorfoosiin lähes kaksimetrisestä nakkisormesta pikkupikkukorujen tekijäksi.