Opiskeluaika käy vähiin, ennenkuin loppuu. Tänään varmistui, että saan korualan artesaanin paperit kouraan perjantaina, vaikka eipä siitä epäilystä ollutkaan. Meillä oli viimeisten näyttötutkintojen arviointien palautteet tänään. Hyvä kiitettävien arvosanojen rivi rikkoontui viimeisessä, kun oli jo itselläkin vähän turnausväsymystä ja ei jaksanut panostaa samalla tavalla, kuin aikaisempiin. 

Huikea parivuotinen on sitten takana ja se meni supernopeaa. Olenko ammattilainen?... No enpä tiedä... Opeteltavaa korualalla riittää varmaan eläkkeeseen asti. Aion kuitenkin hankkia elannon tältä alalta. 

Ai niin, kuvassa on yksi asiakastöistäni viime ajoilta, kultasormus asiakkaan materiaaleista. Kivenä karneoli, jonka hioin puolipyöreksi. Olihan jännittävä kiven istutus, koska kivellä oli valtava tunnearvo asiakkaalle. Kiveä tutkiessani löysin siitä useita halkeamia. Asiakas halusi kuitenkin, että se istutetaan sormukseen. Pieni pala siitä lohkesi, mutta ei se kuulemma vähennä kiven arvoa. Kivi on muuten löytynyt vuonna 1961 Grönlannin jäätikön reunalta ja se on asiakkaan itsensä löytämä. Olipa kokemus tämäkin ja varsin jännittävä sellainen.

Ja eka kerta tuli kokeiltua kullan työstämistä, josta kyllä tykkäsin paljon. 

Koulun puitteissa olis vielä pari merkittävää tehtävää hoidettavana. Ekaksi jos saan syksyksi suuren näyttelyn, jota olen hakenut. Se kertoo tämän blogin tarinaa, eli muuttumista rahtarista koruntekijäksi. Näinä päivinä pitäisi tulla vastaus hyväksymisestä. Peukut pystyyn!

Toinen on Vuoden Artesaani-kilpailu. Osallistun siihen ja siihen pitäisi tehdä oma esittely ja valita kilpailukorut. Onneksi on vielä kesäkuu aikaa, niin voi rauhassa miettiä ja toteuttaa haluamansa.

Kuinka kauan sitten tämä blogi jatkuu? En vielä tiedä, mutta ehkä tämä jää tämän projektin mittaiseksi ja korutarinan seuraaminen jatkuu toisaalla...